Olenkohan mä nyt sitten huono suomalainen, kun mua ei tämä itsenäisyyspäivä hetkauta?
En halveksi tai "unhoda" sitä mitä veteraanit ovat vuoksemme tehneet, mutta on se vähän naurettavaa kun minun ikäiseni pojankoltiaiset hehkuttavat "ISÄMMMMAATA" ja hohkaavat kuinka "sota ei unohdu!" Vaikeaa semmosta on ees muistaa saati unohtaa, missä ei oo mukana ollut.
(On myös koomista, että kun kerron mielipiteeni itsenäisyyspäivästä, on useiden miespuolisten reaktio "jaa että sä sit haluaisit olla joku ryssä vai?" ..No eeeeeei se nyt ihan sitäkään meinaa.)

Parasta hupia koko päivässä on hihitellä linnanjuhlien akkojen asuille, siihen se hauska sitten jääkin. Muuten tämä päivä on yksi päivä muiden joukossa. (Paitsi että kaupat on kiinni ja telkusta tulee pashaa.)

Tykkään kyllä asua suomessa ja olen samaa mieltä osin siitä, että "on lottovoitto syntyä Suomeen", mutta itsenäisyyspäivähehkutus ei vain minulle sovi. Kotimaa on ihana asia ja oma äidinkieli on huippujuttu, mutta kyllä ihmisten pitäisi enemmän keskittyä kansainvälisyyteen kuin omassa pikku kolossaan rypemiseen.
Kaikki ollaan hienon maailman kansalaisia, pidetään toisistamme ja pallostamme huoli yhdessä, eikä pienissä sisäpiireissä.