ARGH! Mä haluan muuttaa! Tahdon isomman asunnon ja ei-niin-keskustasta... Parasta olis löytää yksityiseltä sektorilta joku semmoinen luukku, jota voi maalailla ja laitellakin omannäköiseksi. Nyt asun pienessä ja kuumassa kotterossa, joka varsinkin näin kesäaikaan on aika tukala paikka.
 

TÄLTÄ TÄÄ MÖRSKÄ KUITENKI NYT NÄYTTÄÄ:

Kun eteisestä astutaan kamarin puolelle, on ensimmäinen näky tämmönen. Huomatkaa rahapuun (nykyisin kuolleen sellaisen) takana oleva kilpparitaulu: ystäväni Tessa teki sen minulle aikoinaan. <3 Nuo seinällä roikkuvat romppeet on sit kaulakoruja...

Tuolla mää nukun! Huomatkaa kirahvi- ja norsupehmot! Tuo TV-tuoli on muuten minua vanhempi, siinä olen istunut mummin sylissä pikkulikkana piirrettyjä katsomassa. Mummi haluaisi jo, että "heitän tuon tuolin helvettiin", mutta sillä on aivan liikaa tunnearvoa! En tahdo luopua siitä ikinä! <3

Sängystä katsottuna maisema on tämä. Huomatkaa aivan ihana ghettoblasterini ja varsinkin sen päällä nukkuva ketunraatoni Antero! (Mankan saa kuulemma vielä toimimaan, siitä puuttuu vaan yksi nappula ja pari piuhaa.) Pikkustereoiden päällä istuu mököttämässä Strumppa -norsu. (Sain sen synttärilahjaksi ensimmäiseltä poikaystävältäni vuonna nakki ja makkara! <3 )

Sama setti eri vinkkelistä.

Tässä on mun upea työskentelyalu datauskornerini. Taustalla on ihana kirahvijuliste, mutta eipä se kauheen hyvin näy. Rakastan tuota pinkkiä läppäriä <3

Datauskornerista kun kääntyy taakseen katsomaan, on näkymä tämä. Ah, ihana keittiökoppini, jossa ei mahdu edes kääntymään, saati sitten kokkailemaan. (Okei no kyllä mahtuu jsut ja just mut ärsyttää silti.) Huomio Muumikalenteriin, kiitos. <3

Keittiön ainoa kuvaamisen arvoinen kohta. :D (Aika surullinen tuo tyhjä kuvaraami, tarttee keksiä sinne joku täyte.)

 

Täällä mää asun. Olipas tämä käänteentekevä merkintä.