Sitä tuntee joskus itsensä NIIIIN yksinäiseksi, että sietäisin jo hävetä: kun enhän mä ole yksin! Ystävää kurkkii joka kulman takaa ja perhe puuttuu mun asioihin jopa silloin, kun en haluaisi. (Tiedän, ne tekee sen silkasta rakkaudesta...) Siitä huolimatta tuntuu tukalalta elää hetkiä, joina tiedän, että kukaan ei voi tuntea samaa kuin mä. Joskus toivon tosi tosi tosi hartaasti, että joku minulle rakas ihminen pääsisi pääni sisään tutkimaan ajatuksiani edes päiväksi, jotta hän ymmärtäisi minua paremmin.
Vaikka olenkin pikaisen vilkaisun perusteella luokiteltavissa avoimeksi ja sosiaaliseksi, se ei meinaa että olisin sitä 24/7...

Sehän mun elämäni vasta vaikeaksi tekeekin, kun kaikki tuntee luulevan, että kerron tunteeni avoimesti aina vain. "Ei siltä tarvi kysyä onko se ok, se kertoo kyl kumminkin ennemmin tai myöhemmin.." Joskus tuntuu että mä olen vain kävelevä mediatapaus kaikkine suhdesotkuineni ja taloudellisine kriiseineni. :D (En kiellä, ettenkä asioitani avoimesti kertoisi, mutta kun en mä sen takai avaudu että mut voisi haukkua lyttyyn: ehkä mäkin vain haen tukea?) Joskus olis niin ihanaa kun joku ystävä kysyisi kasvotusten, mitä ajattelen ja miten voin.

Ja kun minä kerron aroista asioistani, ja nyt tarkoitan AROISTA asioistani, en tahdo ystäviltäni ivaa tai alistavia kommentteja. Minä teen omat ratkaisut elämässäni ja toivon että OIKEAT ystävät arvostaisivat minua ihmisenä ratkaisuineni kaikkineni, eivätkä vain silloin, kun olen heidän kanssaan samaa mieltä. Mitä ystävyyttä se on? Minä elän ihmissuhteissani miten tahdon ja miten parhaaksi koen, minä syön ja juon mitä tahdon ja piirrän mitä tahdon ja SILTI rakastan ystäviäni, vaikka he eivät kaikesta samaa mieltä olisikaan. Ystävien mielipiteiden ei tarvitse olla yhteneväisiä kaikessa, mutta ainakin mun elämää helpottaisi se, että ystävät arvostais mun mielipiteitä ja ratkaisuja, vaikka ne niiden silmissä tuntuis väärältä.

Mun ystäväpiiristä MONET on tehneet ratkaisuja, joita vastaan mä suorastaan olen. Mutta ketään en ole vielä hylännyt.

ARGH mä menen purkamaan kiukkuani. :D