Huhhuh

Pitkään mä selvisinkin suht vähäisillä selkäkivuilla tän raskauteni kanssa. Nyt ne sitten ovat täällä, ah niin ihanat säryt!
Harmi, että paksuna ollessa ei saa vetää (voimakkaita) särkylääkkeitä tai relaksantteja. Paksuna ollessa ei myöskään saa tehdä selkä/vatsalihasliikkeitä. Ikävä homma, sillä ne olivat ainoa asia, joilla selkäkivun sai pois.
Nyt pitää sitten vain kärvistellä, kieriä sängyssä kyljeltä toiselle (kun mahallaan tai selällään ei voi nukkua) ja odottaa aamutunteihin saakka että uni tulee väkisin. Onneksi tätä ei ole jäljellä enää kuin pari hassua kuukautta, sitten saan sen ipanan syliini ja normaalin elopainoni takaisin. En väitä, että lapsen kanssa olisi helppoa, mutta kyllä ainakin fyysisesti tämä elämä muuttuu helpommaksi. Henkiset koitokset valvomisineen ovatkin sitten oma lukunsa. ;)
Mitenhän tämä vaikuttaa asioihin? Jos selkätilanne pahenee, miten käy synnytysasioiden kanssa?

Ihan realistisesti, tätä mieltä minä olen koko hiivatin raskaudesta:

PLUSSAT

+ Raskauden seurauksena saan oman pikku Papuni luokseni
+ Olen rauhoittunut (tunteellisesti, ei enää yhtä hurjaa vuoristorataa kuin aikoina, jolloin loksin e-pillereitä)
+ Pesänrakennusvietti on huipussaan ja koti on siisti lähes joka hetki

MIINUKSET

- Selkään sattuu
- En voi nukkua muissa asennoissa kuin kyljelläni
- VÄSYTTÄÄ
- Oudot kivut outoina hetkinä oudoissa paikoissa
- Kenkien/sukkien pukeminen työlästä kuin ikäihmisellä
- En voi harrastaa niitä liikuntalajeja (tanssi, kuntosali, juokseminen LUJAA) joita ennen harrastin
- Näytän pallokalalta / maitovalaalta / norsulta / mursulta
- Nätit vaatteeni eivät sovi minulle
- Olen kömpelö
- Unohtelen asioita enemmän kuin normaalisti
- Koen pelkän kauppaan lähtemisen suurena missiona
- Ravaan WC:ssä joka toinen minuutti
- Hengittäminen on hankalaa jos Papu päättää kääntyä niin, että painaa keuhkoja ja palleaa
 

Nyt tähän hätään en keksi enempää valittamista :D