Pakko päästää oikein kunnon avautumisaivopieru jonnekin, kiihdyin.
Facebookissa aamulla seikkaillessani eksyin erään linkin kautta tällaiseen keskusteluun:

Miksi miehestä tehdään aina sika?

Mitä ihmettä?
Riippuuko parisuhteen toimivuus todella siitä, ovatko sukupuolitasa-arvot kohdillaan? Järkyttävää.
Mitenhän minun tulevaisuudessa käy: mielestäni suhteen kantavat voimat ovat RAKKAUS ja LUOTTAMUS sekä KESKINÄINEN KUNNIOITUS, eivät tarkoin räätälöidyt sukupuoliroolit.

Minä olen nainen. Siitä huolimatta vaihdan lamppuni, kokoan (ja ostan) kalusteeni, ja tyhjennän tukkeutuneen WC-lavuaarin hajulukon itse. Olen nainen, mutta viihdyn lyhyessä tukassa ja saatan joinakin päivinä jättää meikkaamatta.
En minä tahdo sulloutua "hyvän naisen muottiin" vain siksi, että jonkun älyvapaan käsityksen vuoksi niin KUULUU OLLA. 
Enkä minä ymmärrä, miksi miehetkin pitäisi sulloa omiin muotteihinsa. Miksi miesten tulisi olla machoja, jotka turvaavat kodin ja perheen selustan?
Entä ne pienet, kiltit miehet, jotka tykkäävätkin enemmän kokkaamisesta kuin ojankaivuusta, entä ne miehet jotka tahtovat puhua tunteistaan eivätkä sännätä suinpäin petipuuhiin? He jäävät parisuhteettomiksi ressukoiksi. Miksi? Eivätkö naiset todellakaan kaipaa ELÄMÄNKUMPPANILTAAN kykyä tukea ja ymmärtää? Onko tärkeämpää, että mies on "vahva" ja "kova" ja tuo rahan perheeseen? Menisivät akat itse töihin, jos rahan perässä juoksevat...
(Minun mielestäni on upeaa, kun nykypäivänä katukuvassa näkyy ISIÄ työntämässä lastenrattaita tai kantamassa vauvaansa kantorepussa.)
En tässä kuitenkaan väitä että jokaisen miehen tulisi olla "nyhverö", tai että jokaisen naisen pitää nyt heti juosta vaihtamaan autonrenkaita, mutta kyllä jokainen varmasti odottaa rakkaansa olevan hänelle reilu, rehellinen ja hellä kumppani.

Itse tahdon tulla rakastetuksi persoonana, en odotetun sukupuolikäytöksen malliesimerkkinä. Tahdon myös rakastaa persoonaa, en sukupuolikäytökseltään "oikeanlaista" villikarjua.
TÄHDENNÄN TÄTÄ: Kumpikaan sukupuoli ei saa alistaa toista tai olla "se vahvempi". Mies ei saa sulloa naistaan nyrkin ja hellan väliin, eikä naisen tule polkea miestään tossunsa alle. Siinä hommassahan katoaa ihmisyys!

Seksistäkin on tehty aivan mielettömän iso juttu ja ihan turhaa haloota.  Esimerkkinä tämä Iltalehden juttu.
Naisen pitäisi aina olla valmis muhinointiin, muuten hän on huono vaimo ja tunteeton kumppani?
"Keskustelu asiasta roihahti jälleen kerran käyntiin kesäkuussa, kun kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Elisa Siekkinen kohautti sanomalle Facebookissa ettei avioliitossa voi raiskata. Hänen mukaansa avioliitto ei myöskään ole sukupuolineutraali instituutio, vaan miehen "kuuluu kustantaa vaimon elämää, vaimon kuuluu kantaa vastuu kotitöistä ja lastenhoidosta ja tyydyttää miehen kaikki fyysiset tarpeet." " -IL
Ette usko, miten tuon lukeminen sai tunteet kuohumaan! (Enkä varmasti ole ainoa näin reagoinut...) Naisen kuuluu tyydyttää miehen kaikki fyysiset tarpeet?
Ei seksi ole mikään TYÖ tai TEHTÄVÄ (tai jos on, siitä saa rahaa ja sillä ei useimmin ole mitään tekemistä rakkauden kanssa), eikö sen kuuluisi olla kahden ihmisen välistä rakkaudenosoittamista? Lähelläolemista? Hauskanpitoa? Mielihyvän tuottamista vapaaehtoisesti, ei siksi koska niin kuuluu tehdä?

Minä en ainakaan ole tiskikone, seksilelu tai miehen varjo. Minä en odota miehen vastaavan yksin perheen taloudesta. Minun perheessäni mies saa itkeä siinä missä nainenkin. Mieskin saa olla heikko, nainen saa myös tehdä päätöksiä. Mieskin saa kysyä neuvoa, nainenkin saa toimia oma-aloitteisesti.

Mielestäni parisuhteen toimivuuteen vaikuttavat ihan muut asiat, kuin sukupuoliroolien toimiminen.
Luottamus, rakkaus, nöyryys, kunnioitus. Ja tärkeintä on, että nämä toimivat kumpaankin suuntaan. Ketään alistamatta tai mihinkään pakottamatta.
Kun kaksi ihmistä yhdessä voi hyvin, parisuhdekin voi hyvin.